lauantai 1. elokuuta 2015

Seppä kuin seppä

Hankin vanhan seinäkellon koneiston. Se oli täysin  jumissa, mutta sain sen jo tikittämään avustettuna.  Kuoret ja punnukset puuttuvat. Niitäpä väsäilen, josko kello lähtee aikaa näyttämään.



 

torstai 30. huhtikuuta 2015

Tynnyrin tapaus

Vappuaattona aiheeksi sopii mainiosti perinteinen kuljetus- ja säilytysastia, tammitynnyri. Tynnyrin arvellaan olevan keksintönä reilut 2000 vuotta vanha. Tunnetuin tynnyrinkäyttäjä lienee kyynikkofilosofi Diogenes, joka eli neljäsataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tynnyrin yleistyminen Euroopassa ajoittuu ajanlaskun alun tienoille ja liittyy ennen kaikkea kaupankäynnin kasvuun. Vauhtia tuotekehitykselle ja tunnettuudelle antoivat roomalaiset laajoine kauppaverkostoineen. Tynnyri on menneinä vuosisatoina ollut samankaltaisessa ellei merkittävämmässä käyttöesineen asemassa kuin muovikassi tänä päivänä. Koska puinen tynnyri kuitenkin hajoaa huomattavasti muovikassia nopeammin, ei kaikkein vanhimpia tynnyreitä ole juuri säilynyt. Onnistuin sentään löytämään jotain vanhempiin tynnyreihin liittyvää, tämä on 1800-luvulta:

http://www.wessexarch.co.uk/ship%E2%80%99s-barrel-solent

Suomessa on kaivettu esiin tynnyreitä mm. Nauvosta Egelskärin keskiaikaiselta haaksirikkopaikalta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauvon_keskiaikainen_hylky

Helsingistä Presidentin linnan sisäpihalta:

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5809

sekä Helsingin Vanhankaupungin alueelta:

http://arabianranta.fi/vanhakaupunki/index.php?option=com_content&view=article&id=66%3Aarkeologiset-kohteet&catid=41%3Aarkeologiset&showall=1


Torpan verstaalla on viime viikkoina työn alla ollut pieni vanha tammitynnyri, joka taannoin otettiin talteen sukulaisten kesämökiltä. Tynnyri pelastettiin saunan nurkalta, missä se oli ilmeisesti kököttänyt aika kauan. Tynnyriä on  oletettavasti käytetty elintarvikkeiden kuljetukseen. Tästä kertoo myös kyljessä oleva teksti:

HEDELMÄJALOSTUS
HELSINKI

Tynnyri vaati jonkin verran kunnostusta, mikä haluttiin kuitenkin tehdä mahdollisimman kevyellä kädellä. Tynnyriä ei siis purettu, ainoastaan keskimmäiset vanteet irrotettiin. Laudoitus oli aika pahoin haristunut, ja vanteet olivat valahtaneet paikoiltaan. Aivan ensimmäiseksi sopivaan kohtaan lautojen väliin lisättiin kapea sovitelista, jonka avulla laudat saatiin tiiviisti vanteita vasten. Vanteita ei kiristetty eikä käsitelty muuten kuin harjaamalla ne kertaalleen teräsharjalla.


Keskimmäiset vanteet irrotettu harjausta varten.

Yksi vanteista käsittelyssä.

Tynnyrin kylkeen lisättiin tammipuinen sovitelista.

Pinta käsiteltiin vernissan ja hautatervan sekoituksella.
 
 
Työ lähes valmiina. Kannessa näkyy vanhat paikkaukset. Tässä yhteydessä kannelle
tehtiin pelkkä pintakäsittely.

Tynnyri pääsi käyttöön kaupunkiasuntomme
parvekkeelle. Kannen alla on säilytystilaa,
jalusta on irrallinen ja mittojen mukaan tehty.
Jalustassa on ruuvattavat tassut, joiden
korkeutta voi säätää lattian kaltevuuden mukaan.

Toimme kunnostetun tynnyrin tarjoilupöydäksi parvekkeellemme. Itse mietin ensin, toimimmeko tässä kannattamaamme ideologiaa vastaan. Olemme yrittäneet tietoisesti välttää sitä, että muuttaisimme, tai "tuunaisimme" vanhoja esineitä uusiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Emme siis suurin surminkaan tahdo muokata esimerkiksi kärrynpyörästä kattokruunua tai edes kirnusta sateenvarjotelinettä. Tässä ei nähdäkseni kuitenkaan ole kyse tuon kaltaisesta muokkaamisesta, koska tämän esineen "tynnyriys" on edelleen tallella. Esineestä ei ole poistettu osia, eikä siihen  myöskään lisätty mitään, mitä käyttökelpoisessa tynnyrissä ei kuulu olla. Tätä tynnyriä voi siis edelleen käyttää tynnyrinä, ei pelkkänä pöytänä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Vintin pihanpuoleisen päädyn uusiminen

Projektin alussa pidimme vintin pihanpuoleista päätykolmiota talon ulkovuorauksen hienoimpana osana. Tämä osa edusti nimittäin talon vanhinta olemassa olevaa ulkoverhouksen vuosikertaa, eikä siihen ollut koskettu lainkaan ulkovuorauksen edellisen uusimisen yhteydessä. Tämän saattoi päätellä siitä, että päätykolmion laudoitus oli selvästi "eriparinen" muuhun laudoitukseen nähden. Käytetty lauta oli leveämpää kuin talon muissa seinissä, ja maalin sävy oli muualla käytettyä kirsikanpunaista selvästi lämpimämpi. Päätykolmion laudoitus oli kuitenkin irrotettava ja korvattava uudella, koska punaisen pinnan päälle maalaaminen olisi tehnyt huomattavan sävyeron päätykolmion ja seinän välille. Kammarin punaisen seinälaudoituksen olimme uusineet jo aiemmin.

Ulkovuorauksen uusimista suunnitellessamme ja uutta sävyä miettiessämme saimme tukea päätökselle yllättävältä suunnalta. Kävi nimittäin ilmi, että talomme esiintyy Edvin Laineen 1983 valmistuneessa elokuvassa Akaton mies. Elokuvassa talo on keltainen, ja ikkunanpuitteet sekä nurkkalaudat ruskeat. Elokuvasta inspiroituneina päätimme muuttaa talon uudelleen keltaiseksi. Nurkkalaudat maalattiin kuitenkin valkoisiksi, koska kelta-valkoinen yhdistelmä antaa raikkaamman vaikutelman kuin kelta-ruskea.

Päätykolmio on ollut työn alla viime kuukaudet, ja nyt se on lähes valmis. Vastakkainen pääty valmistui muutama kuukausi sitten, siitä voi lukea postauksesta Ikkunan palauttaminen vintin joenpuoleiseen päätyyn. Toisin kuin joenpuoleisessa päädyssä, pihan puolella oli jo alun pitäen ikkuna paikallaan. Riemastuttavin episodi päädyn uusimisen yhteydessä tapahtui helmikuussa, kun ikkunan yläpuolisen laudoituksen irrottamisen yhteydessä kurkihirrestä löytyi kaksi kolikkoa. Tästä kerrotaan Rahalöydössä.



Pihanpuoleinen pääty ennen työn aloittamista. Seinän ja päätykolmion sävyero
näkyy kuvassa.
 
Seinä maalattu ja kammarin ikkuna uusittu.

Alumiinikiskoista rakennettu taso
helpotti työskentelyä.

Uutta lautaa.

Seinän laudoitusta tasataan.

Kolmion alareunan työstämistä varten tehtiin toinen, matalampi teline.

Seinälaudoituksen yläosa ja kolmion alaosa tasattu.

Korkeampi teline taas käytössä. Kolmion laudat maalattu, rimoja kiinnitetään.

Kolmio rimoineen maalattu, vintin ikkunakin on asetettu takaisin paikalleen.

Eilen otettu kuva valmiista päätykolmiosta. Erona
edelliseen kuvaan on kolmion ja seinälaudoituksen
välissä oleva vaakasuora lauta, jonka oikeaa nimeä emme
edes tiedä. Vesilauta? Pisaralauta?

Taas on yksi osa torpasta saatu valmiiksi, ja tämä työvaihe muutti kyllä talon ulkonäköä huomattavasti. Koko vanha puoli on nyt kauttaaltaan keltainen, ja uusi sävy istuu maisemaan paremmin kuin vanha kirsikanpunainen.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Kahden vuoden kivikausi

Talon kivijalan kunnostuksen aloitimme hyvin pian sen jälkeen, kun olimme ostaneet tilan. Kivijalkaan ja sen oheistöihin kului aikaa kaikkiaan pari vuotta, ja samaan aikaan tehtiin muitakin töitä. Näistä samanaikaisista töistä huomattavimpia oli tallin kunnostus, erityisesti vanhan navetan purkaminen. Purkutyön aikana navetan perustuksesta siirrettiin pari isoa kiveä talon kivijalkaan. Tallin kunnostuksesta kerrotaan postauksessa Tallinraivaustyötä , ja vanhasta navetasta postauksessa Siistiltä näyttää . Sotien jälkeen rakennetulla "lisäsiivellä" ei ollut samanlaista kivijalkaa kuin talon vanhalla osalla, vaan se oli perustettu kivipilareiden varaan.  

Kivijalkaan käytetyt kivet ovat talon kokoon nähden isoja. Talon ensimmäinen asukas oli kuulemamme mukaan läheisellä kalkkikivilouhoksella työskennellyt kivimies. Ehkä kivimies on itse osallistunut talon rakentamiseen ja kivien valintaan?

Lähtötilanne kivijalan korjaukseen ryhdyttäessä näkyy alla olevista kuvista. Saumaukseen käytetty betoni oli karissut sieltä täältä, ja sen tilalle koloihin oli työnnetty pienempiä kiviä, puunpalasia ja muuta tavaraa. Kivet olivat siirtyilleet, mm. tienpuoleinen tuvan nurkkakivi oli siirtynyt paikaltaan noin 20 cm. Tämän oli aiheuttanut veden valuminen katolta (räystäitä ei ollut), minkä seurauksena maa oli routinut ja kivet liikkuneet. Kivijalan rapistumiseen oli vaikuttanut myös se, että talo oli ollut vuosia kylmillään.


Kivijalan lähtötilanne ei matkan päästä katsottuna näyttänyt
silmiinpistävän pahalta...


...mutta lähemmässä tarkastelussa ongelmakohdat paljastuivat.

Kivien liikkumisesta aiheutuneita rakoja oli yritetty paikata betonilla.


Tuvan nurkkakivi oli siirtynyt parikymmentä senttiä
alkuperäiseltä paikaltaan.


Luova ratkaisu sotien jälkeen rakennetun eteisen ja vanhan puolen yhtymäkohdassa.

...ja sekalaista tavaraa eteisen lattian alla.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi joenpuoleinen pääty. Kuvassa näkyy
edellä mainittu paikaltaan siirtynyt nurkkakivi.

Jouluaaton työmaa. Otimme kivet ulos talon alta, ja lisäsimme litteitä kiviä ja
soraa niiden alle. Maan kivien alla jätimme koskemattomaksi.

Edellisen kuvan kivet siirtymässä takaisin paikoilleen. Alla lisätyt, litteät kivet.

Päädyn kivet taas paikoillaan, nurkkakivi otettu ulos.

 
Tienpuoleista seinustaa. Nurkkakivi suurin piirtein kohdallaan. Betonit ja
muut tilkkeet on kaavittu kivien väleistä.

Tienpuoleinen seinä sisäpuolelta. Sokkelikaista paikallaan kivien päällä.

Lähtötilanne tuvan länsiseinustalla.

Poistimme kaiken edellisessä kuvassa näkyvän aineksen ja laitoimme tilalle
kaksi isoa kiveä. Vihreä väri kivessä paljastaa sen olevan peräisin
vanhan navetan kivijalasta.

Tuvan länsiseinän kivet jotakuinkin paikoillaan. Kivien väliin on jätetty
tilaa tuuletuskanavalle.

Muutama sana logistiikasta. Kivien siirtely ja kuljetus ei tuottanut ratkaisemattomia ongelmia. Sen sijaan työn kuluessa tuli muutamaan otteeseen tunne, että samaa kiveä ulkoilutetaan ympäri taloa uudelleen ja uudelleen. Useimpien kivien kohdalla näin ei kuitenkaan asianlaita ollut, vaan suurin osa kivistä, joita jouduimme siirtämään, löysi paikkansa suht helposti.

Kuljetuskysymysten lisäksi myös kivien varastointi vaati huomiota. Kivivarastoja muodostui eri puolille pihaa. Tätä nykyä varastot ovat jo huvenneet, ja useat kivet ovat päässeet esimerkiksi reunustamaan kukkapenkkejä. Eräänlaisia varastojahan nekin tietysti ovat. Ottaa sieltä, joka tarvitsee. Kivien liikuttaminen sokkelissa sujui hyvin rautakangen, puunpalojen ja kiilojen avulla, mutta pidempien etäisyyksien taittamiseen tarvittiin erilaisia kuljetusvälineitä.
 

Kottikärry toimii hyvin kivenkuljettimena, kun maa sen alla on kuivaa.


Kottikärry ei toimi hyvin kivenkuljettimena, jos maa ei ole kuiva. 

Nokkakärry on verraton apuväline
litteän kiven siirtoon.

Tämä lohkare oli liian iso,
jotta se olisi saatu asetettua
paikalleen ulkopuolelta. 

Se oli myös liian painava, jotta se olisi siirtynyt
vajaan metrin korkuiselle kuistille mies- ja naisvoimin.

Siispä sitä hivutettiin puupalikoiden avulla vähä vähältä ylöspäin,
kunnes se oli kuistin tasolla. 


Melkein perillä. Kivi ylittämässä tuvan kynnystä.

Pienten kivien varasto kammarin seinustalla.

Keskikokoisten kivien varasto sireenin juurella.

Kivi- ja tiilivarasto saunalla.

Kivijalan kunnostuksen jälkeen seinien edustoille kaivettiin routalevyt, ja maanpinta muotoiltiin kaltevaksi. Kivien välit tilkittiin kalkkilaastilla. Räystäät ohjaavat veden kauemmaksi rakenteista. Tien puolelle rakennettiin lisäksi lecaharkoista matala muuri, joka tukee penkereen maa-ainesta, ja sokkelia.


Päädyn routalevyt paikoillaan.

Kivien väleihin laitettiin kalkkilaastia.

Tässä vielä kuva tuvan nurkkakivestä ennen...

...ja jälkeen siirto-operaation.