Tallinraivaustyötä

Tallirakennusta on projektin aikana riisuttu, raivattu, oiottu, purettu, rakennettu, puhdistettu ja maalattu. Jokin toimenpide unohtui varmasti listalta. Työtä on tehty tässäkin rakennuksessa sen verran paljon, ettei kaikkea edes pysty muistamaan. Postaamme tallin työrupeamia yksi kerrallaan, muuten kokonaisuudesta tulisi aivan liian pitkä. Tämä ensimmäinen käsittelee puhdistus- ja raivaustyötä sekä vinossa olleen rakennuksen oikaisua. Myöhemmin luvassa on juttua vanhan navetan ja pesuhuoneen muutostöistä sekä tallin vintistä.



Kuva 1. Tallirakennus oikealla
vuonna 2008.

Rakennus on toiminut 1990-2000 -luvuilla hevostallina, ja siinä tilassa se oli silloin, kun me paikan ostimme. Tallissa (alun perin navetan kylmä puoli?) oli yksi karsina, muu oli avointa tilaa. Rakennuksen saunan puoleisessa päässä oli matalampi jälkikäteen rakennettu lisäosa (näkyy kuvassa 1.). Tässä lisäsiivessä oli kaksi pientä komeroa sekä yksi hiukan isompi tila, joka oli laatoitettu ja vesieristetty (pesuhuone?). Tallin ja lisäsiiven välissä oli rakennuksen vanhimpia säilyneitä rakenteita ja ainoat säilyneet salvotut hirsirakenteet. Tämä vanhan navetan osa oli remontoitu moderniksi kuivaksi tilaksi. Seiniin oli kiinnitetty kipsilevyt ja ruuvattu metalliset listat hyllyjä varten.


Kuva 2. Tallin sisätilat.

Vanhan navetan vastainen seinä

on jo riisuttu vanerista. Keskilattialla

säilytetään käyttökelpoisia hirsiä.

Tallin perkaus aloitettiin elokuussa 2008 lannan luomisella. Sen jälkeen ryhdyttiin riisumaan pintoja puhtaiksi kaikesta vanerista, muovista, uretaanista, villasta, villasta ja villasta. Poistimme villaa rakenteista yhteensä arviolta rekkalastillisen verran. Muutama hiirihotelli lähti samalla, kuten myös oravien juhlapaikka välikatosta räystäiden tuntumasta. Poistimme, kuten päärakennuksessakin, rakenteista kaiken synteettisen materiaalin, ja luonnonmateriaalia olevia rakenteita niin paljon kuin täytyi. Hevostallissa, joka siis ei ollut hirsirakenteinen, vaan lautaverhoiltu ja eristetty, ei jäljelle jäänyt juuri muuta kuin ulkolaudoitus,  joka sekin osin uusittiin.

Kuva 3. Vanerilevyjen

alla oli muovia, villaa

ja roskaa.

Rakennuksen hevoshistoriasta muistuttaa betonilattiassa oleva muutaman senttimetrin syvyinen kuoppa, jonka heppa on siihen kaviollaan kuopinut. Mielestäni se on ihana yksityiskohta, jota ei tule missään nimessä peittää tai häivyttää. Tämän yksityiskohdan on tosin huomannut myös eräs pihallamme vieraileva kissa, joka silloin tällöin tulee talliin sisään päätyoven kissankulkuaukon kautta ja tekee tarpeensa kuoppaan (joskus on mennyt vähän ohikin). Ilmeisesti kuoppa soveltuu hyvin siihen tarkoitukseen.


 

Kuva 4. Vanerilevyt ja lähes kaikki villat

poistettu.

Tallin seinien kanssa kävikin lopulta niin onnellisesti, että vanerien, muovien ja eristevillojen alta paljastui hyväkuntoinen laudoitus (katso kuva 4.). Päätimme jättää laudan toistaiseksi näkyviin ja antaa sen hengittää. Tallin ja kipsilevyillä vuoratun huoneen, eli "vanhan navetan" välinen hirsiseinä sen sijaan oli pakko purkaa, koska hirret olivat todella huonokuntoisia (kuva 5.).







Kuva 5. Tallin ja vanhan navetan välistä
seinää. Näkyvissä villaa ja kolme
alinta hirttä.










Kun olimme riisuneet rakennuksen kaikesta ylimääräisestä ja epämiellyttävästä materiaalista, ryhdyimme oikaisemaan sitä. Tienpuoleisen päädyn ylänurkkiin, kehikkoon, kiinnitettiin vaijerit varmistamaan kehikon koossa pysymistä (kuvat 6-8).





Vaijerien toiset päät kiinnitettiin vanhan navetan seinän alta esiin kaivettuun isoon sokkelikiveen, minkä jälkeen molemmat vaijerit kiristettiin tiukoiksi. Tässä vaiheessa mieleen tuli Myytinmurtajien jakso, jossa testattiin, voiko kireälle pingotettu vaijeri irrotessaan halkaista ihmisen kahtia. 

 

 

Kuva 6. Kehikkoa tukemaan pingotetut

vaijerit.



Kuva 7. Toinen vaijereista

hirsikehikkoon kiinnitettynä.



Kuva 8. Molemmat vaijerit kiinnitettiin

toisesta päästään isoon kiveen.

 



Kuva 9. Kehikon pystyhirsiin ulkopuolelta

kiinnitetyt tukipuut.

 

 

 

 

Kuva 10. Tukipuun kiinnitys-

pultit ennen leikkaamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emme onneksi päässeet itse testaamaan mokomaa. Vaijerit olivat kuin viulun kielet, mutta kiinnitykset pitivät. Vaijereiden asentamisen jälkeen tuimme takaseinää kehikon jokaisen pystyhirren kohdalta pulttaamalla kuhunkin hirteen ulkopuolelle kaksi nelosnelosen pätkää. Näiden tukipuiden alle asetimme tunkit, ja ryhdyimme vähitellen nostamaan ja suoristamaan seinää. Seinän suoristuessa kävimme tarpeen mukaan pihan puolella kiristämässä vaijereita samaan tahtiin. Kun seinä oli noussut halutulle korkeudelle ja jonkin verran suoristunut, (täysin suoraksi emme sitä saaneet emmekä edes yrittäneet), asetimme kehikon pystyhirsien alle kivet (kuvat 9-12).

 

 



Kuva 12. Suoristamisen jälkeen pysty-

hirsien alle asetettiin kivet

kannattelemaan seinää.

Kuva 11. Kunkin tukipuun

alle asetettiin tunkki,

jolla seinää nostettiin.







 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanhan navetan alla oli kiviperustus, ja tallin puoli oli kivipilareiden päällä. Lattiaksi oli todennäköisesti tallia perustettaessa valettu betonilaatta, joka oli kiinni alimmassa hirressä. Kiviperustus oli vajonnut, ja talli näytti ennen korjaustoimenpiteitä tieltä katsottuna kuin kellohameeseen pukeutuneelta.  Oikaisemisen jälkeen kengitimme pitkän sivun eli takaseinän, sekä tien puolen päädyn. Alahirret olivat pahasti lahonneet seinien vuoraamisen, maan kohoamisen sekä betonilaatan seurauksena. Lyhensimme pystyhirsiä ja nostimme vaakahirret ylemmäs maasta.(kuvat 13-16). 

 

 

Kuva 13. Pitkää sivua kengi-

tetään. Johtaja valvoo työtä.

 



Kuva 14. Pitkän sivun uusi hirsi

paikallaan, päädyn vanha hirsi poistettu.











 

 

 

 



Kuva 16. Pääty kengityksen jälkeen.



 

 

Kuva 15. Päädyn hirsi oli

parhaat päivänsä nähnyt.

 

Lopuksi löysäsimme vaijerit ja irrotimme niistä toisen. Toisen vaijerin jätimme tukemaan kehikkoa, mutta kiinnitimme sen uudelleen katonrajaan siten, ettei se haittaa tilassa liikkumista. Kaivoimme maata tallin ympärillä jotta alahirsi pysyy kuivana. Takaseinän alaosa oli vaurioitunut nojatessaan vuosikaudet märkään maahan, ja vauriot ovat edelleen nähtävissä. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä sen verran stabiili, ettemme ole kiirehtineet näiden lautojen uusimista. Pääasia on, että seinä ei enää ui vesilammikossa, vaan pysyy kuivana.

 

 

Kuva 17. 2008 tallin päädyssä

keikkui fysiikan lakeja uhmaavat

portaat.

Kuva 18. Päädyn edusta vuonna 2010.

 

 

 

 

 

 

Tienpuoleinen pääty tuli kengityksen yhteydessä siistittyä, ja ero lähtötilanteeseen on melkoinen (kuvat 17 ja 18). Loppukevennykseksi vielä kuva tienpuoleisen päädyn nurkasta sisäpuolelta, johon heti suoristusoperaation jälkeen rakennettiin työkaluja ja tarvikkeita varten hylly ja pöytätaso vanhoista kuorma-auton lavan laidoista.

 

 

Kuva 19. Tallin nurkkaan kierrätystavarasta tehdyt
tasot, jotka saa tarvittaessa nostettua pystyyn
seinää vasten.