Siistiltä näyttää, mutta ei huolta, se on vain harhaa!



Kuva 1. Oikealla talli ennen kunnostusta. Vanhan

navetan ikkuna näkyy omenapuun takana.

Olemme kutsuneet tallirakennuksen keskimmäistä tilaa vanhaksi navetaksi, koska sieltä löytyi rakennuksen vanhimmat rakenteet, ja ainoat jäljellä olleet hirsirakenteiset seinät. Tila oli remontoitu melko äskettäin. Seinäpinnat olivat valkoista kipsilevyä, ja niihin oli ruuvattu metallikiskot hyllyjä varten (kuva 2). Päällisin puolin huone näytti siistiltä. Siisteyden illuusiosta huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen)aloitimme tallin riisumisen nimenomaan tästä tilasta. Ensin sai lähteä lattiaa peittänyt muovimatto, sen jälkeen ryhdyimme irrottamaan metallikiskoja seinistä, sekä purkamaan pihan puoleista, ikkunallista seinää (kuva 3). Kipsilevyn alla oli muovia, koolingit ja villa, joka oli paitsi totaalisen kulahtanut, myös paikka paikoin surkuhupaisasti valahtanut olemattomiin. Sulloimme villat ja muovit säkkeihin odottamaan kuljetusta jäteasemalle (kuvat 4, 5 ja 7). Mikäli hirret olisivat olleet paremmassa kunnossa, olisimme kaiketi pitäneet tämän tilan umpinaisena huoneena. Huomatessamme, kuinka huonossa hapessa hirret olivat, päätimme purkaa kaikki neljä seinää, ja rakentaa kaksi niistä uudelleen. Näin saimme avoimen katosmaisen tilan, jota voi käyttää sekä työskentely- että esim. ruokailutilana. Tällä hetkellä katoksessa on vene talvisäilytyksessä.

Kuva 2. Metallikiskoja irrotetaan

remontoidun navetan seinistä.

Kuva 3. Hengitystään pidättänyt

hirsi saa vihdoin ilmaa.

 

Kuva 4. Pölypilven takana seinä, seinän purkaja ja

vuori villaa viereisessä huoneessa.

Kuva 5. Valahtaneet villat. Työnjohtaja näyttää

lannistuneelta.

 

Kuva 6. Moderni ikkuna

oheistuotteineen on tehnyt

tehtävänsä alla olevalle
hirrelle.

Kuva 7. Osa seinistä poistetusta villasta.

 


 

Kuva 8. Seinän purku vaiheessa.

Kuva 9. Ikkuna pitää kiinni viimeisillä voimillaan.
 

Seiniä purkaessamme toivoimme, että edes osa alla olevista hirsistä olisi säilynyt, mutta toive oli jotakuinkin turha. Neljästä hirsiseinästä saimme talteen vain kaksi käyttökelpoista hirttä. Kiinnostava löytö oli vanha luukku, jonka varovasti irrotimme päädynpuoleisesta seinästä (kuva 11). Luukku oli todella hieno, mutta kuten valtaosa hirsistä, sekin oli erittäin huonokuntoinen. Niinpä dokumentoimme sen, otimme siitä helat talteen, ja hävitimme loput.

Kun ikkunallinen seinä oli kokonaan purettu, huomasimme sen alla olleen mahtavan sokkelikiven. Kivestä oli näkyvissä vain osa, ja sen todellinen koko paljastui vasta, kun olimme saaneet sen kammettua ylös kuopastaan. Kiven mitat näin muistinvaraisesti ovat noin 200cm x 50cm x 30cm. Suunnittelimme kiven uudelleensijoitusta päärakennuksen sokkeliin, mutta päädyimme kuitenkin jättämään sen löytöpaikalleen sillä erotuksella, että käänsimme sen leveä sivu ylöspäin ja kaivoimme sen ylös maasta, jotta se saatiin kunnolla näkyviin (kuvat 12-14).

Kuva 10. Vanhan navetan ja laatoitetun

pesutilan välistä seinää.

 

Kuva 11. Kipsilevyn, muovin ja

villan alta löytyi luukku.

 

Kuva 12. Isokokoista sokkelikiveä kammetaan esiin.

 

Kuva 13. Isoa kiveä kammetaan

edelleen esiin.

Kuva 14. Kivi maan pinnalla.

Kun likaisin työ, eli seinien purkaminen oli tehty, rakennettiin tallin ja vanhan navetan väliin uusi seinä, johon tehtiin luukku helpottamaan puutavaran siirtelyä talliin ja sieltä ulos. Tämän jälkeen valettiin betonista kynnys lattian ja porraskiven väliin, ja rakennettiin tilaan uusi peräseinä. Kipsilevytetty huone oli muuttunut avoimeksi oleskelu- ja työtilaksi.



Kuva 15. Uuden seinän rakenteita vanhan

navetan ja tallin välissä.

 

Kuva 16. Uutta seinää laudoitetaan. Laudat ovat

peräisin navetan puretusta seinästä,

sekä päärakennuksesta.

 

Kuva 17. Luukku helpottaa puutavaran tuomista

ja viemistä.



Kuva 18. Peräseinän laudoitusta kiinnitetään.

 

Kuva 19. Kynnys kovettuu.

 

Kuva 20. Ei vielä aivan valmis, mutta kelpaa

jo vaikka työtilaksi.